elämäni tärkein ihminen

Eli tän postauksen mä teen mun iskästä. Maailman parhaimmasta isästä,jota rakastin ja rakastan eniten koko maailmassa. Tää ei oo helppoo,tää tuo tunteet pintaan,mut must tuntuu että mun on tehtävä tää :)
Mulla ei oo kuvia missä oltas yhessä,on vaan yks ja se on mun rippijuhlista. Kaduttaa että aina lähin karkuun jos meistä ois otettu kuvaa. Enää se ei oo mahollista. Mut isästä mulla on kuvia,onneks. Ja jäi paljon hyviä muistoja.

Millainen isä oli ihmisenä?
- huolehtiva ja rakastava. Sille oli tärkeintä että sen läheisillä oli kaikki hyvin,se laitto ittesä toiselle sijalle. Isällä ei ollu vihamiehiä,se tuli kaikkien kanssa toimeen. Jos sen kaverit oli ongelmissa,tms,nii isälle pysty soittaa varmana siitä että iskä auttaa niin hyvin kun vain pystyy. Isä oli myös luotettava, ja älyttömän huumorintajuinen! Vaikka ei niitä sen juttuja oikein aina meinannu ymmärtää,mitkä häntä nauratti todella paljon... :D♥

Millainen oli meidän isä-tytärsuhde?
- meidän isä-tytärsuhteemme oli todella hyvä. Isälle minä kerroin kaikki asiat, kaikki murheet,huolet ja jos olin jostakin asiasta oikein iloinen. Aina selitin isälle kuinka otan niskaan tatuoinnin "isin tyttö", ja isän silmistä huomasi että se liikutti häntä. Ja tänäkin päivänä aion todellakin tatuoida tuon tekstin niskaani. Olen isän tyttö nyt,ja aina.
Myö isän kanssa aina hulluteltiin kaikkee, ja tiesin isästä asioita joita muut eivät tienneet. Luotimme toisiimme sata prosenttisesti. Vaikka minut ja siskoni jouduttiin huostaanottamaan isän luota pois,meidän välit eivät koskaan viilenneet. En ole ikinä tuntenut isää kohtaan häpeää enkä vihaa,vaikka asiat menivät miten menivät ja jouduin muuttamaan muualle. Tämä tapahtuma avasi isänikin silmät,ja hän paranti tapojaan. Uskoivatko sossut? Ei. Isä oli heidän silmissään roska, joka ei ikinä voisi muuttaa tapojaan. Tunnet suurta katkeruutta sossuja kohtaan,vihaa jonka yli en pääse. Ne kaikki syytökset joita isästä sanottiin,en voi koskaan ymmärtää miten isäni kesti sitä paskaa. Ja se miten minua yritettiin kääntää isääni vastaan. Minulle sanottiin että minun pitäisi olla vihainen isälleni,jos isäni ei pystynyt ottamaan kotilomille minua,tai jos ei luvattuaan soittanutkaan. En minä suuttunut,en ollut vihainen. Ainoastaan pettynyt, mutta riitti kun isä pyysi anteeksi. Joka kerta kun isä pyysi minulta anteeksi,annoin anteeksi eikä juttuja enää jauhettu. Se oli kuulemma sijaisvanhemmista/perhekodin ihmisistä niin väärin. Isälle olisi pitänyt näyttää että hän teki väärin. MIKSI minun olisi pitänyt näyttää,koska näin jo isästä,ja kuulin hänen äänestään kuinka surullinen hän oli kun hän petti lupaukset? Sitäpaitsi näin tapahtui vain pari kertaa.

Yhteydenpito kun muutin Vesannolle?
- sain soittaa isälle kaksi kertaa viikossa,tiistaisin ja torstaisin. Kotilomat olivat kerran kuussa. Se oli minun mielestä liian vähän. Yritin kysellä josko olisin päässyt lomille jokatoinen viikonloppu. Ehdoton ei. Vesannolla minulla ei saanut olla omaa puhelinta, otin salapuhelimen että saisin pitää yhteyttä isään, ja muuhun perheeseeni.
Koko sen ajan kun asuin Vesannolla, isäni ja minä yritimme saada minua kuopioon asumaan. Mutta sossut eivät suostuneet, syytä en tiedä vieläkään. Oliko se joku rangaistus kun en halunnut asua sijaisperheessä enää? entiiä.
Mutta nuo neljä vuotta lähensi meitä. Kävin siis joka kuukausi yhden viikonlopun isän luona,laskin päiviä jokaiseen tulevaan lomaan. Kotilomat olivat kuukauden kohokohta, ja niinä kolmena vuorokautena unohdin kaiken paskan liittyen vesantoon. Juttelimme isän kanssa asioista,saatoimme käydä mökillä ja teimme perus juttuja.

Isä oli ihminen joka ymmärsi minua, ja minun temppuilujani. Niinä kertoina kun jäin juomisesta ja tupakan poltosta kiinni, isä ymmärsi että minulla oli niin paha olla että tein niin. Hän ei näyttänyt että olisi ollut pettynyt minuun,hän vain aina sanoi että enkö millään jaksaisi oottaa että täyttäisin 18 vuotta.

Viimeinen puhelu isän kanssa?
- isä soitti minulle lauantai aamuna. Olin edellisenä iltana kärähtänyt juomisesta. Kerroin isälle että en saattaisi seuraavalla viikolla päästä lomille ollenkaan. Isä sanoi että minun pitäisi sanoa sossuille, että minun on päästävä lomille koska minulta oli juuri kuollut äiti,eikä minulla ole enää kuin isä. Helpottuneena lupasin isälle sanoa noin,ja olin varma että pääsisin lomalle. Puhelun lopussa isäni sanoi rakastavansa minua, vastasin että rakastan myös häntä. Sitten hän sanoi soittavansa minulle keskiviikkona ja lopetimme puhelun. Mutta seuraavanapäivänä sain tietää hänen menneen pois.

Sunnuntain jälkeinen aika?
- sunnuntai,maanantai ja tiistai meni vain itkiessä ja epäuskossa. Toistin vain mielessäni,että kyllä isä soittaa keskiviikkona koska lupasi. Keskiviikkona pysyttelin puhelimen lähellä ja odotin että se alkaisi soimaan ja näytössä lukisi "Mintun isä". Mutta puhelua ei tullut, silloinkaan en silti halunnut uskoa että hän ei enää ikinä soittaisi, enkä enää ikinä häntä näkisi.
En poistanut isäni numeroa, joskus aina yritin soittaa siihen, ja kun alkoi kuulua "numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä" muserruin täysin. En vain pystynyt poistamaan isän numeroa, silloin olisi tuntunut,että päästäisin isästä irti kokonaan.

Tämä päivä?
- en ole päässyt asiasta vieläkään yli,ikävä on suuri ja toivoisin vain että kaikki olisi painajaista. Ensikuussa on isän synttärit,hän olisi täyttänyt 41 vuotta. Siskoni kanssa suunnittelimme että pyytäisimme isän kavereita plus muita läheisiä mukaan, ja lähtisimme porukalla isän haudalle viemään kynttilöitä. Olisi ihanaa jos siitä saataisiin perinne!


Mutta niin,minä olen sitä mieltä että Mika oli maailman paras isä. Rakastan häntä nyt ja aina♥♥

Kuva rippijuhlistani♥

Kuva minun ristiäisistä,tässä ollaan minä isi ja äiti♥

Paras isä ikinä♥♥



Sitte vielä pari kuvaa elämäni raskaimmasta päivästä,eli isän hautajaisista...;

Lepää rauhassa iskä♥
Rakkaudella pikkutyttösi