Heipp! :) Inhottavaa olla koko ajan kipeenä,eile oli taas hirmu kuumeinen olo ja tänään on sattunu alaselkään ja päähän ihan kauheesti! Tuntuu ettei lääkkeetkää tehoo yhtään. Tämän päivän oon vaa maannu ja rukoillu että olo helpottuis. Ei toivoakaan... :D Eilen mulla oli aamulla sihti keskutelu. Siellä kerroin millasta mun elämä oli vesannolla ja sit kerroin miten maaliskuun tapahtumat on muhun vaikuttanu. Seuraava aika sinne onki sitte ensviikon tiistaina. Tosi mukavalta vaikutti se kallonkutistaja jolle juttelin. 2 vuotta sitte ku kävin siel juttelee,nii mun kallonkutistaja oli semmone vanha,nii en jotenki osannu sille mtn kertoo ku en uskonu että se ymmärtäis. Mut tää uus on nyt nuorempi ja en usko että ois vaikeeta kertoo sille mun asioita:) Juteltii mun univaikeuksista ja mielialan vaihteluista. Tosiaan mä en saa öisin unta ku ajattelen kaikkee mitä mun elämäs on tapahtunu,ja sit koulussa oon iha sika väsyny. Mieliala mul vaihtelee tosi paljon,saatan olla eka ilonen jne ja sit yhtäkkii tuntuu että kaikki menee päin persettä ja kaikki mun elämässä on iha pilalla jne. Enite vituttaa että puran mun pahan olon äksyilemällä ihmisille jotka on syyttömiä kaikkeen. Mut toivon että ne ymmärtäis etten tarkota pahaa. Mä oon huomannu itestäni semmosen asian,että oon sitoutumiskammonen. Kun elämässä menettää sen mitä eniten rakastaa,nii ei halua enää takertua kehenkään. Mä pelkään että jos mä sitoudun johonki,mä menetän sit senkin. Ei auta että mulle sanoo "mä pysyn aina tässä", koska tiedän että se ei oo totta. Menettämisen tunne sattuu niin paljon. Saatan kiinnostua jostakin ihmisestä,mut heti ku se alkaa menee vakavaks,nii lähen karkuun. Koska mä pelkään. En oo päässy yli siitä että mun vanhemmat kuoli,enkä tiedä tuunko koskaan pääsemään siitä yli. Se asia vaikuttaa suuresti mun elämään. Tavallaan mä haluisin seurustella ja sillee mut sit loppujenlopuks mä en vaan pysty. Mun on helpompi olla itekseni,ainaki tässä elämäntilanteessa. Mulla on onneks elämässä ihania kavereita jotka ymmärtää ja välittää. On myös ihmisiä,jotka ei pidä muhun enää yhteyttä tai jos pitää yhteyttä niin vaan siks että ne hyötyis siitä jotenkin. On ihmisiä jotka käyttää mua tavalla tai toisella hyväkseen,mut joista en silti halua päästää irti. Oon maailman sinisilmäsin ihminen. Oon lainannu rahaa jos jotkut on tarvinnu,ne on luvannu maksaa takas. Noh... tässä mä vielä oottelen että maksaisivat. Sit vielä se että kielletään pitämästä yhteyttä ja sillä tavalla vältellään niitä velkoja. Luuleeko ne että mulla kasvaa rahaa puussa? Joo on totta että ne joille sitä rahaa lainasin, nii on mulle maailman rakkaimpia. Toinen enemmän. Mut silti on tosi sikamaista että tehään tolleen. Tästä taas oppii kehen luottaa ja kehen ei. Tällä hetkellä Veera on mulle se kaikkein läheisin. Se asuu suhtkoht lähellä ja se helpottaa meidän yhteydenpitoo. Se ihminen ymmärtää mun oikuttelua,ja ei tuomihe mua vaikka mitä tekisin. Ja toivon että oon sitä kohtaan samanlainen. Se pitää mun mielialan korkeella, ja pelastaa aina tylsätki päivät! :D Sen kanssa tullu nii paljon muistoi ja kaikkee,joitten muistelu lähinnä naurattaa :D mm yölliset retket abc:lle skootterilla,kaatosateessa. Tai siis eihän sillon sada ku ollaan lähössä,mut sit ku ollaan ajettu about kilometri nii whoooooom,alkaa sataa.. luontoäiti rakastaa meitä <3 :D:D mut joo siitä tytöstä on tullu tosi tärkee ja rakas <3 en nyt keksi mitä muuta mä kirjottelisin,tästä tuli oudon "pitkä" teksti :O enivei,mä taidan rupee taas nukkuu ku on olo nii helkutin ihana... -.- :D xoxo minttue